Haapajärven yhteistyö Tammikartanon vanhainkodin kanssa

Syyskaudella Haapajärven eskarit olivat mukana "Yhdessä kerrottua" -projektissa, johon kuului kuusi yhteistä taidepajaa Tammikartanon hoitokodin asukkaiden kanssa. Lisäksi pakettiin kuului myös osallistava esitys  "Ystäviä ja matkamuistoja", joka katsottiin yhdessä ikäihmisten kanssa.

Teemoina yhteisissä hetkissä olivat tarinankerronta, teatteri, draama, kuvan tekeminen, muovailu ja elävä musiikki. Taiteen keinoin luotiin tarinoiden pohjalta näytelmiä, tehtiin omia lauluja, piirrettiin, leikittiin ja muisteltiin yhdessä. Taidepajakokonaisuuden on suunnitellut Yhdessä kerrottua -työryhmä, joka koostuu musiikin, teatterin, kuvataiteen ja taidekasvatuksen ammattilaisista. Tärkeässä osassa oli eri ikäpolvien kohtaaminen, yhdessä tekeminen ja mukava yhdessäolo.

Koska kaikki eskarit halusivat mukaan projektiin, mentiin Tammikartanoon kahdessa ryhmässä vuorotellen. Ensimmäisellä kokoontumiskerralla teemana olivat "Aistit ja arvoitukset". Tässä taidepajassa selvitettiin tarinamuotoinen mysteeri aistien avulla. Tarina johdatteli lapset ja ikäihmiset jännittävälle matkalle, jossa tyttö etsi tätiään vihjeiden perusteella. Tarinassa pääsi eteenpäin tunnustelemalla, haistamalla, kuulemalla, katsomalla ja maistamalla. Mieluisinta tässä taidepajassa oli lasten mukaan arvaaminen.

Toisella kokoontumiskerralla aiheena oli "Väritettyjä tarinoita". Taidepajassa ikäihmiset ja lapset  tutustuivat paremmin toisiinsa kätellessään  ja pareittain toinen toistensa käsiä piirtäessä. Piirroksista luotiin omat hahmot ja ympäristöt. Lopulta kun pareittain piirretyt kuvat yhdistettiin, ne rakensivat  maailman tarinalle, joka kerrottiin yhdessä. Mukavaa tässä pajassa oli kohtaaminen ja koskettaminen.

Kolmannella kerralla tehtiin "Teatteria tarinoista". Ihmettelimme ja tutkimme yhdessä vanhoja esineitä. Niiden pohjalta teimme tarinan ja lopuksi tarinasta esityksen. Osallistujat olivat vuorotellen yleisöä tai näyttelijöitä. Tässä pajassa oli mukavaa esittää oma tarina muulle ryhmälle. Rytmisoittimet toivat näytökseen lisää tunnelmaa ja eloa.

Neljännen kerran teemana oli "Luonnonmateriaaleilla muovailua". Tässä pajassa rakennettiin luonnonmateriaaleista saaria. Valmiit saaret koottiin suureksi saaristoksi. Tammenterhoista tehtiin saarille asukkaita, kaarnasta veneitä ja saarien välille siltoja ja kivihyppelyreittejä. Saaristosta kerättiin lopuksi saaritarinoita. Mukavaa pajassa oli luonnonmateriaalien hypistely, luontomuistot, oman saaren kokoaminen ja saaristolla leikkiminen. 

Viidennen kerran nimi oli "Laulettuja tarinoita". Taidepajassa pohdittiin ystävyyttä ja toiveita ja keksittiin niiden pohjalta sanat omalle laululle. Mukavaa oli laulaa laulu yhdessä ja taltioida se äänittämällä. Laulua laulettiin sen jälkeen niin bussipysäkillä kuin päiväkodillakin.

Kuudennella ja viimeisellä taidepajakerralla Tammikartanon asiakkaat tulivat Haapajärvelle vieraaksemme. Teemana olivat "Juhlat ja naamiot". Tässä pajassa koristeltiin puolinaamio ja vietettiin naamiaisjuhlat. Tarjosimme myös vieraillemme pullakahvit. Pajassa oli mukavaa eläytyä naamioihin, muistella yhdessä juhlatapoja ja mieleenpainuneita juhlamuistoja.

Lopuksi tanssimme Olavi Virran tahdissa naamiot päässä.

Joulukuun 16. päivä kokoonnuimme vielä kerran Tammikartanolle katsomaan ja osallistumaan esitykseen "Ystäviä ja matkamuistoja". Esitys oli seikkailutarina Helena-tytöstä, joka matkustaa kaukomaille salaperäisen kirjeen houkuttelemana. Matkallaan Helena tapaa Mutrusuu-kuninkaan ja Hymykakun sekä saa kyydin avaruusalukselta. Musiikkipitoinen ja yleisöä osallistava esitys on koottu Yhdessä kerrottua -taidepajoissa ikäihmisten ja lasten kertomista tarinoista syksyllä 2015.

Kaiken kaikkiaan yhteistyö Tammikartanon hoitokodin kanssa oli erittäin onnistunut. Lapset lähtivät aina intoa puhkuen taidepajoihin ja odottivat tapaavansa uusia iäkkäitä ystäviään. "Ne tykkää meistä niin kauheasti", yksi tyttö kommentoi hoitokodin asiakkaita. Nähdäkseni projekti vahvisti kaikkien osallistujien itsetuntoa ja laajensi kokemusmaailmaa. Lapset pääsivät projektin myötä kosketuksiin omia isovanhempiaan vanhempaan ikäpolveen ja kulttuuriperintöön. Lisäksi lapset silminnähden nauttivat ikäihmisiltä saamastaan erityishuomiosta. 

Joulun odotusta Haapajärvellä

Haapajärven päiväkodilla eskarit ovat joulukuussa auttaneet joulutonttua siistiytymään joulua varten. Eskaripäivinä jokainen lapsi sai vuorollaan leikata tontun partaa. Vuorossa olevan lapsen nimi löytyi taikarasiasta, joka heräteltiin laululla: "Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen, taas tonttujooga alkaa uudelleen."

Parran toisella puolella oli aina runonpätkä ja vinkki mitä väriä oli etsittävä. Eskarihuoneeseen oli piilotettu väritäplä, jonka mukana oli eläintarra ja uusi tonttujoogaliike. Tonttujoogassa opeteltiin erilaisia asentoja, joiden avulla joko harjoiteltiin tasapainoa, vahvistettiin lihaksia tai venyteltiin. Tavoitteena oli etsiä sisäistä joulurauhaa ja toisaalta jumpata kaikki hyvään joulukuntoon!

Joulutontun pitkä parta.

Parran takaosan riimit ja värit. Esimerkiksi: "Kun tässä harjoittelet vielä tovin, taitosi kehittyvät kovin."

Lopuksi tonttu oli juhlakunnossa, treenattuna ja parta siistittynä.

Valojen ja varjojen tanssia Masalan päiväkodissa

Talvihämärän tullessa olemme Masalan päiväkodissa tutustuneet valon ja varjojen leikkiin. Lapset pääsivät kokeilemaan valopiirrosta. Käytimme jouluvalosarjoja, taskulamppuja ja pieniä ledivaloja piirtämisessä. Lapsista oli jännittävää astua pimeään huoneeseen, mutta voi sitä riemua, kun he pääsivät piirtämään eri värisillä valoilla kameran edessä! Valot tekivät tarkkoja kuvioita; sydämiä, ympyröitä ja välillä valot yltyivät villiin pyörremyrskyyn. Valojen tanssi oli lapsista hurjan hauskaa, ja vielä ihmeellisempää oli katsella kameran ruutuun ilmestyviä valokuvia.

 

Tutustuimme lasten kanssa talven korvalla myös varjoteatteriin. Tutkimme suurta hirviökirjaa, josta katselimme hirviöiden kuvia. Hirviöt olivat lasten mielestä aika hassun näköisiä isoine korvineen ja hullunkurisine nenineen. Lapset pääsivät suunnittelemaan ja piirtämään itse keksimänsä hirviön. Lapsilta tuli työskentelyn lomassa hienoja tarinoita omasta hirviöstä. Hirviöt olivat lasten leikeissä mukana ja pahvilaatikosta valmistetussa varjoteatterissa lapset pääsivät esittämään hirviöllään esityksiä. Hirviöt osasivat esittää hienoja kuperkeikkoja, hyppy ja lentotemppuja. Lopulta hirviöistä tehtiin näyttely seinälle ja jouluksi hirviöt pääsivät koteihin mukaan. 

Oikein hyvää joulua kaikille!

Kohta päästään joulupöytään :)

Masalan supersankarit

Masalan päiväkodissa seikkailimme supersankareiden maailmassa. Kävimme katsomassa tanssiteatteri Raatikossa Supersankarit -esityksen, joka innoitti ryhmän lapset askartelemaan ja koristelemaan supersankari naamiot. 

Naamiot innostivat leikkiin ja supersankarin rooliin oli helppo sujahtaa naamarin avulla. Leikin ja taiteen maailmassa liikutaan samoilla vesillä. Taiteen ja leikin välillä on yhteyksiä. Oli kyseessä roolileikki, vauhdikas liikuntaleikki tai hiljainen pohdiskeluleikki, niin tarvitaan vahvaa eläytymiskykyä ja kykyä kuvitella. Samoja taitoja, jotka esiintyvät myös taiteen tekemisessä. (Piironen, 2005-2006, 23.)

Lopuksi otimme valokuvia green screenillä. Lapsi sai laittaa supersankarinaamion päälle ja ottaa supersankariasennon valitsemansa taustan edessä. 

Lisäksi keksimme supersankarin voimajuomia, lapset saivat piirtää ja värittää voimajuoman. Voimajuomaan kirjattiin lapsen keksimät supersankarin nimi, voimajuoman ainekset ja supervoimat, joita voimajuomasta sai. Lapset keksivät vielä supersankarisadut joista he piirsivät vauhdikkaat kuvat.

Supersankariteema jatkui myös isänpäivänä, jolloin askartelimme supersankari isänpäiväkortit, johon kirjoitettiin lapsen keksimä kertomus supersankari-isästä. 

Supersankariteema on ollut lapsista innostava, ja se on virittänyt uusia leikkejä. Taide ja leikki kulkevat päiväkodin arjessa käsi kädessä. Taiteen vastaanottamisessa tarvitaan leikissä harjaantuneita kykyjä. Taide voidaankin nähdä leikin luonnollisena jatkumona. (Piironen 2005-2006, 23.)

Lähde: Piironen, Liisa. Leikistä vauhtia taidekasvatukseen. Teoksessa: Karppinen Seija, Puurula, Arja, Ruokonen Inkeri: Elämysten alkupoluilla; lähtökohtia alle 3-vuotiaiden taidekasvatukseen.

Gesterby: Voihan ihana ötökkä!

Pitkin syksyä vähitellen Tikankolon tiimi aloitteli pienryhmätyöskentelyä lasten kanssa. Emme pitäneet kiirettä isomman projektin kanssa, sillä tutustumiseen ja lasten kuuntelemiseen haluttiin varata aikaa.

Luonto- ja metsäretket olivat olleet kuitenkin pinnalla heti päiväkodin avauduttua elokuussa. Lapset innostuivat metsäretkillä mustikoista, sienistä ja muista luonnon ihmeistä. Huumorilla muistelen erästä metsäretkeä, kun olin piilottanut lapsille erään viestin metsän eläimiltä. Eipä se lapsia kovin jaksanut kiinnostaa, vaan jäätiin mustikoita syömään.

Myös pienet metsän asukkaat alkoivat kiinnostamaan lapsia. Päiväkodin pihalla osa Tikankolon lapsista hurmaantui hämähäkeistä. Niistä, jotka ovat usein meille aikuisille vastenmielisiä. Ajattelinkin tuolloin, mistä aikuiset ylipäätänsä oppivat pelkäämään ja vieroksumaan hämähäkkejä, hyönteisiä ja muita ötököitä. Ja siirrämmekö me tätä asennetta huomaamattamme myös lapsiin?

 Lapset pitivät hämähäkkejä päiväkodin pihalla kuin lemmikkeinään - pitivät kädessä ja höpöttelivät niille. Tämä oli minusta mahtavaa, sillä nykyään tuntuu siltä, että lasten ja nuorten suhde luontoon voi olla vieraantunut. Vähitellen ötökät ajautuivat pienryhmätyöskentelyn aiheeksi ja lasten työskentelyä piti yllä kaikki Tikankolon aikuiset eli minun lisäkseni Kaarina, Anja ja Riikka.

Lapset keräsivät metsästä kiviä ja niistä syntyi lasten omia ötököitä. Pienryhmissä lapsia keksivät omia satuja ötököistä. Lisäksi lapset pelasivat ötökkäaiheisia pelejä.

Kun ötökät olivat heränneet henkiin ne tarvitsivat oman kodin.  Majat syntyivät ilmapalloista, sanomalehdistä, liisteristä ja väreistä. Erityisesti työskentely liisterin kanssa oli monelle lapselle jännittävä aistikokemus. Liisteri omissa käsissä synnytti lapsissa iloa kuin myös hämmennystä. Majan rakentaminen oli tärkeää ryhmätyötä.

Majan rakentamisen jälkeen lapset pitivät huolta ötököiden ruokapuolesta. "Mitäköhän ne söisi?" Nämä ötökät söivät mm. hedelmiä, leipää ja värikkäitä keksejä. Lapset muotoilivat ruokaa taikataikinasta ja maalamisen jälkeen ne lakattiin ohennetulla liimalla.

Tyytyväisiä ötököitä! Myös talvi saapui ötököiden yhteisöön.

Tutustuimme Kirsi Kunnaksen "Hämähäkkitalo" loruun ja esitin lapsille sen varjoteatterina. Pienryhmissä lapset keksivät jatkoa lorun ensimmäiselle säkeistölle. Lasten omien satujen hahmot kuvitettiin varjoteatterinukeiksi.

Terhi Hyvärinen (S2- suomi toisena kielenä opettaja) liittyi marraskuussa viikoittain ohjaamaan kanssamme pienryhmätyöskentelyä. Saimme häneltä hyviä vinkkejä!

Lasten sadut:
Satujen alkuloru (muokattu Kirsi Kunnaksen lorusta Hämähäkkitalo)

Kaksi hämähäkkiä,

valtasi talon,

ja äkkiä

oli talon nurkat,

täynnä häkkiä

Kuorma-auton kuljettaja yksisarvinen

 

Tuli kuorma-auto. Kuorma-auton kuljettaja heitti hiekkaa seitin päälle. Hämähäkit suuttui ja pelästytti kuljettajan. Kuljettaja juoksi metsään. Se pyysi yksisarvista apuun. Yksisarvinen heitti hämähäkit seinään. Yksisarvinen ja kuljettaja menivät taloon. Yksisarvisesta ja kuljettajasta tuli ystäviä. Joulupukki toi lahjoja. 

 Timantti

Tuli vihainen karhu. Se repi verkon pois. Karhu söi hämähäkit. Ninja tuli apuun. Se vei karhun metsään. Karhua alkoi harmittamaan ja se sylkäisi hämähäkit pois. Hämähäkit tekivät uuden verkon metsään. Hämähäkeistä ja karhusta tuli kavereita. 

Hämähäkki

  Joulukärpäset tuli ja pisti hämähäkkejä. Ihminen tuli katsomaan pipiä. Noita korjas sen pipin. Sit se noita voi lähtee vaan kotiin. Se lentää sen luudalla. Noi hämähäkit meni myös kotiin. Verkko on kodis sisällä. 

Afrikan yö

 Tuli joulupukki ja se toi lahjoja. Se anto lahjoja hämähäkeille. Hämähäkit meni pois. Ne avas lahjat. Oli hämähäkkivauvat ja yks nukke. Ne menee nukkumaan. On yö. Oli lamppu rikki.

Yleisesti ottaen ajattelen, että varjoteatteri sopi hyvin tämän ikäisille lapsille. Parille 3-vuotiaalle lapselle tämä vaati ehkä liikaa keskittymistä, mutta muuten kaikki meni hyvin - kun otti itsekin rennosti.

Kokemukseni mukaan tämä sopi hyvin myös lapsille, jotka opettelevat suomenkieltä. Jo sadutusvaiheessa kannattaa piirtää jokainen sadun vaihe lapsille, että kaikki pysyisivät mukana. Kun satu on lasten keksimä, kaikilla lapsilla on suurempi halu oppia ja into toteuttaa esitys alusta loppuun asti. 

Toisinaan pohdin, että vaikka varjoteatteri on turvallinen tapa esiintyä, eniten äänessä olivat silti ulospäinsuuntautuneimmat lapset. Mutta toisaalta jokainen lapsi esiintyi niinkuin se hänelle parhaiten sopi. Äänetön ja pieni ele kankaan takana, voi olla jollekin lapselle suuri - sitä yhtään väheksymättä. Lapset tekivät esitykset yhdessä ja komppasivat toisiaan, jos oikeaa sanaa ei löytynytkään.

Huomasin myös varjoteatterileikin aikana, että aikuisen tulee olla avoin ja antaa tilaa lasten spontaaneille tempauksille. Vuorosanoja ei opetella otsa rypyssä. Tämä leikki oli raikasta ja hauskaa!

Kaikista Gesterbyn päiväkodin ryhmistä osa lapsista pääsivät maalaamaan yhteistä joulumetsää. Hyvää joulun odotusta!

Joulu tulla loikkelee

Jänis on iloinen. Saara Suomala neuloi sille valkoisen viitan. Ulkona ei ole lunta, mutta sisällä on pieni valkoinen maailma. Saara kokosi maailman päiväkodin väen tuomista valkoisista esineistä ja lasten valkoisista askarteluista. Tässä Jänis istuu valkoisella valtaistuimella. 

Olemme lasten kanssa harjoitelleet valtaistuimella oloa. Kokeilleet, miltä tuntuu olla kuningas tai kuningatar. Hovikumarrukset sujuvat arvokkaasti, kun pistää kruunun päähänsä. Mielikuvissa kaikki on mahdollista; timantit loistavat pinkkiä väriä, sinistä hehkua.

Jänis melkein uppoaa valkoiseen maailmaan. Tässä se istuu luistinhäkin päällä ja väittää osaavansa luistella.  Lapsia naurattaa. He tietävät, että "Minä osaan"-leikissä voi osata mitä vain. Kaveritkin oppivat heti. Lapset voivat kokeilla Kamariteatterissa, miten sujuu  hiihtäminen, mopolla ajo, baletti, uinti, ninja-taistelu...

Tässä on sarjakuvaa Jäniksen päivästä. Harjoittelemme satu-kaavan avulla kerrontaa, jossa on alku, keskikohta ja loppu. Lasten toiverooleissa prinsessat, kissat, batmanit, starwars-ukkelit, spidermanit ja ponit kohtaavat. Jänis on ihmeissään, mutta iloinen.

OIKEIN HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!