Viivojen ilotulitusta Masalan päiväkodissa

Masalan päiväkodissa olemme elokuussa keskittyneet yhdessä tekemiseen. Lapset pääsivät maalaamaan ryhmän yhteiset taideteokset, jotka ripustettiin seinälle ihasteltaviksi.  Maalatessaan lapset iloitsivat väreistä ja siveltimen vedoista. Osa lapsista maalasi esittäviä aiheita ja osa nautti värin leviämisestä ja roiskimisesta paperille.

Teimme myös paripiirroksia musiikin tahdittamana. Lapset pitivät isolle paperille piirtämisestä. He kokeilivat kuinka pitkää viivaa paperille pystyy piirtämään, voiko kahdella kädellä piirtää samanaikaisesti ja voiko paperin päällä istua ja piirtää oman kehon ympäri.

Molemmissa tehtävissä prosessin merkitys korostui. Tärkeää oli väreistä ja viivoista nauttiminen sekä yhdessä tekeminen. Taiteen tekemisessä on kiinteästi mukana sekä prosessi että lopputulos. Pienempien lasten kodalla itse tekeminen ja siitä koituva ilo korostuu, jolloin työskentely on prosessinomasta (Pietikäinen 2005/2006, 29). Prosessityöskentelyä korosti vielä lasten kertomat tarinat omista teoksistaan. Lapset kertoivat työskentelyn lomassa mielellään, mitä heidän kuvansa esittivät, ja mitä niissä tapahtui. Joskus uusi kuva saatettiin piirtää vanhan päälle ja tarina jatkoi kulkuaan.

Tällaista kokeilevaa viivankäyttöä ja  muita tämän kaltaisia lapsen ensimmäisiä kuvia kutsutaan riimusteluiksi. Ne ovat erilaisia jälkiä paperilla; voimakkaita tai hentoja viivoja, ympyröitä, soikioita, suoria, vinoja tai kaarevia viivoja, pisteitä ja pyörremyrskyjä. (Pietikäinen 2005/2006,29) Kaikkia näitä piirtämisen tapoja oli löydettävissä myös ryhmän lasten paripiirroksista. Yksi piirsi voimakkain pyörivin liikkein pyörremyrskyä, toinen kokeili hentoja viivoja serpentiinimäisessä muodossa, kun kolmas taas pisteli liidulla pisteitä ympäri paperia. Oli ilo seurata näiden värikkäiden viivojen ilotulitusten ilmestymistä paperille.

Riimustelu tuottaa lapselle iloa. Se on toiminnallista ja kokeilevaa piirtimen jättämien jälkien ja käden liikkeen tutkimista. Riimustelu onkin lapsen kehityksesä hyvin olellinen vaihe, sillä se muodostaa pohjan kaikelle myöhemmälle kuvaliselle työskentelylle. (Pietikäinen 2005/2006, 29)

Lähde: Pietikäinen, Leena. Kuvataidekasvatuksen poluilla. Julkaisussa: Lapsi ja taide, puheenvuoroja taidekasvatuksesta. Cultura oy, cosmoprint 2005/2006

Haapajärven päiväkoti: käsiä ja jalkoja

Tänään 4-5-vuotiaiden ryhmässä painettiin käsiä ja jalkoja. Värien sekoittaminen ja itse käteen ja jalkaan maalaaminen oli hauskaa ja suorastaan kikatuttavaa!

Valmiit jalat ja kädet kiinnitettiin portaikkoon. Jatkossa portaissa harjoitetaan erilaisia leikkejä käsien ja jalkojen avulla.

Haapajärven päiväkoti: Pertti Puu

Eskarilaisten kanssa etsittiin päiväkodin läheltä puu, johon muutti puunhaltija. Hänen nimekseen tuli Pertti Puu. Pertti Puuta käymme tapaamassa aina välillä. Ja autamme häntä rakentamaan talon talven varalle!

Pertti Puulle tehtiin 25.8. keinuja, lahjoja ja kotieläimiä. Alettiin haaveilemaan Pertin omasta talosta!

TUNTEITA METSÄSSÄ

Neidonkallion päiväkodissa pohditaan tunteita. Lapset valitsevat hymiöistä aamun tunnelmaa kuvaavan ilon, surun tai vihaisen ilmeen. Vihainen hymiö nauratta ja tuntuu kiinnostavalta, mutta tunteen perusteleminen ei olekaan ihan helppoa.  Tunteen sanoittamisen jälkeen voi kokeilla, miten se ilmenee luonnossa.

                                                                Vihainen metsä

                                                                              Suru

                                                                           Ilo

Pohdimme Jänistä. Miten se pelkääkään vieraassa ympäristössä, tuntemattomien ihmisten joukossa. 
Teimme pelosta patsaan. Lapset etsivät itsestään asennon, jossa pelko asustaa. He asettuivat yksi kerrallaan sopivaan paikkaan, pysähtyivät, odottivat, kunnes jokainen rakennelma oli paikallaan, pelon patsas valmiina.
Siinä se seisoi kallion päällä komeana, värisyttävänä. Huokasimme kaikki syvään, purimme rakennelman ja ravistimme pelon itsestämme pois.
Päiväkodissa teimme Jänikselle tervetuliais-postikortteja, sillä tiedämme Jäniksen rakastavan niitä.

                                                Lasten toivotuksia pelokkaalle Jänikselle:

                                                              "Ei tarvii pelätä"   

               "Leikitään eläimillä. Piirrellään yhdessä. Tehdään hiekkakakkuja. Sitten nukutaan."   

                                                     "Minä tulen sinun mukaan."   

"No mä otan veneen ja sit mä otan mopon ja sit mä otan sen köydellä kiinni, ku se pupu on siellä vedessä."     
                                                             "Älä pelkää. Älä itke." 
  
              "Tämä on taikaovi. Siellä korjataan. Se laittaa sinne heinää, sydämiä, tähtiä taivaalla."

                                                     Jäniksen naapuriin on tullut Kettu

Haapajärven päiväkoti: Seinämaalauksista iloa arkeen

Haapajärven eskareille tehtiin uuteen "Huiske"-kirjaan liittyen puu seinälle. Puuhun tulee eskarivuoden aikana asukkaita, taloja, lehtiä, kukkia, hedelmiä... Aina vuodenajan mukaan. Puusta tulee elävä osa eskareiden arkea!

Ensin piirroksesta tehtiin kalvo. Puun kuva heijastettiin seinälle piirtoheittimen avulla.

Ääriviivat maalattiin seinälle.

Puun pohjaväri maalattiin.

Muihinkin alueisiin tuli pohjaväri.

Ja sitten muotojen korostamista valoilla ja varjoilla!

Lopuksi puu sai vielä alleenruohikon.

Puun keskellä on tasanne, johon voi tehdä kolmiulotteisia rakenteluja.