TUNTEITA METSÄSSÄ

Neidonkallion päiväkodissa pohditaan tunteita. Lapset valitsevat hymiöistä aamun tunnelmaa kuvaavan ilon, surun tai vihaisen ilmeen. Vihainen hymiö nauratta ja tuntuu kiinnostavalta, mutta tunteen perusteleminen ei olekaan ihan helppoa.  Tunteen sanoittamisen jälkeen voi kokeilla, miten se ilmenee luonnossa.

                                                                Vihainen metsä

                                                                              Suru

                                                                           Ilo

Pohdimme Jänistä. Miten se pelkääkään vieraassa ympäristössä, tuntemattomien ihmisten joukossa. 
Teimme pelosta patsaan. Lapset etsivät itsestään asennon, jossa pelko asustaa. He asettuivat yksi kerrallaan sopivaan paikkaan, pysähtyivät, odottivat, kunnes jokainen rakennelma oli paikallaan, pelon patsas valmiina.
Siinä se seisoi kallion päällä komeana, värisyttävänä. Huokasimme kaikki syvään, purimme rakennelman ja ravistimme pelon itsestämme pois.
Päiväkodissa teimme Jänikselle tervetuliais-postikortteja, sillä tiedämme Jäniksen rakastavan niitä.

                                                Lasten toivotuksia pelokkaalle Jänikselle:

                                                              "Ei tarvii pelätä"   

               "Leikitään eläimillä. Piirrellään yhdessä. Tehdään hiekkakakkuja. Sitten nukutaan."   

                                                     "Minä tulen sinun mukaan."   

"No mä otan veneen ja sit mä otan mopon ja sit mä otan sen köydellä kiinni, ku se pupu on siellä vedessä."     
                                                             "Älä pelkää. Älä itke." 
  
              "Tämä on taikaovi. Siellä korjataan. Se laittaa sinne heinää, sydämiä, tähtiä taivaalla."

                                                     Jäniksen naapuriin on tullut Kettu