Viivojen ilotulitusta Masalan päiväkodissa

Masalan päiväkodissa olemme elokuussa keskittyneet yhdessä tekemiseen. Lapset pääsivät maalaamaan ryhmän yhteiset taideteokset, jotka ripustettiin seinälle ihasteltaviksi.  Maalatessaan lapset iloitsivat väreistä ja siveltimen vedoista. Osa lapsista maalasi esittäviä aiheita ja osa nautti värin leviämisestä ja roiskimisesta paperille.

Teimme myös paripiirroksia musiikin tahdittamana. Lapset pitivät isolle paperille piirtämisestä. He kokeilivat kuinka pitkää viivaa paperille pystyy piirtämään, voiko kahdella kädellä piirtää samanaikaisesti ja voiko paperin päällä istua ja piirtää oman kehon ympäri.

Molemmissa tehtävissä prosessin merkitys korostui. Tärkeää oli väreistä ja viivoista nauttiminen sekä yhdessä tekeminen. Taiteen tekemisessä on kiinteästi mukana sekä prosessi että lopputulos. Pienempien lasten kodalla itse tekeminen ja siitä koituva ilo korostuu, jolloin työskentely on prosessinomasta (Pietikäinen 2005/2006, 29). Prosessityöskentelyä korosti vielä lasten kertomat tarinat omista teoksistaan. Lapset kertoivat työskentelyn lomassa mielellään, mitä heidän kuvansa esittivät, ja mitä niissä tapahtui. Joskus uusi kuva saatettiin piirtää vanhan päälle ja tarina jatkoi kulkuaan.

Tällaista kokeilevaa viivankäyttöä ja  muita tämän kaltaisia lapsen ensimmäisiä kuvia kutsutaan riimusteluiksi. Ne ovat erilaisia jälkiä paperilla; voimakkaita tai hentoja viivoja, ympyröitä, soikioita, suoria, vinoja tai kaarevia viivoja, pisteitä ja pyörremyrskyjä. (Pietikäinen 2005/2006,29) Kaikkia näitä piirtämisen tapoja oli löydettävissä myös ryhmän lasten paripiirroksista. Yksi piirsi voimakkain pyörivin liikkein pyörremyrskyä, toinen kokeili hentoja viivoja serpentiinimäisessä muodossa, kun kolmas taas pisteli liidulla pisteitä ympäri paperia. Oli ilo seurata näiden värikkäiden viivojen ilotulitusten ilmestymistä paperille.

Riimustelu tuottaa lapselle iloa. Se on toiminnallista ja kokeilevaa piirtimen jättämien jälkien ja käden liikkeen tutkimista. Riimustelu onkin lapsen kehityksesä hyvin olellinen vaihe, sillä se muodostaa pohjan kaikelle myöhemmälle kuvaliselle työskentelylle. (Pietikäinen 2005/2006, 29)

Lähde: Pietikäinen, Leena. Kuvataidekasvatuksen poluilla. Julkaisussa: Lapsi ja taide, puheenvuoroja taidekasvatuksesta. Cultura oy, cosmoprint 2005/2006