JÄNIS KÄY KYLÄSSÄ JA KERÄÄ MUISTOJA LIPASTOON

Jänis on kotiutunut Neidonkallioon hyvin. Se on laajentanut reviiriään vierailemalla lasten kodeissa. Jäniksellä on oma kirja, Jänis kylässä, johon perheet kirjoittavat kokemuksistaan Jäniksen kanssa. Valokuvat kertovat hauskoista, jännittävistäkin vierailuista.

Pitkäkorva odottelee malttamattomana uusia kyläreissuja.

Jänis on saanut  muistoja lipastoonsa:
                                                                        

Jänis ihmetteli, miksi Viljamin suusta tuli vaahtoa, niinpä sille opetettiin hampaiden pesua. Jänis sai oman hammasharjan ja -tahnan.

Elsa teki Jänikselle korun.

Päiväkodin johtaja, Kirsi, antoi Jänikselle Aleksis Kiven näytelmiä pienoispainoksena.










Lipastoon kertyy tarinoita ja muistoja tästä vuodesta. Lapset voivat tutkia niitä, muistella hauskoja hetkiä. Vielä on monta laatikkoa täyttämättä. Seikkailu jatkuu.

JÄNIKSEN MATKA LUO TARINOITA, ÄÄNIMAISEMA SYNNYTTÄÄ TUNNELMIA

Neidonkallion päiväkodissa on kuljettu Jäniksen jäljissä ympäri maailmaa. Lapset tietävät, että Jänis on lähtöisin Metsästä, Tanskasta, Suklaamaasta, Tallinnasta tai ihan mistä vaan jännittävästä paikasta.

Tässä Jänis seikkailee Tallinnan kujilla aamun valjetessa. Yöllä taivas oli punainen, tunnelma jännittävä.

Lapset tekevät äänimaisemaa Jäniksen seikkailuille, kertovat, mitä tapahtuu seuraavaksi.
Ääniä voi tehdä soittimilla, kattiloilla, vispilöillä, paperilla, ihan millä vaan. Oma ääni ja onomatopoeettinen keskustelu (= siansaksa) naurattavat ja harjoittavat ääntä sekä äänteitä, rikastuttavat ilmaisua.

Kierrätysmateriaaleista kivaa Masalan päiväkodissa

Masalan päiväkodissa vietettiin syyskyyssa kierrätysviikkoa ja siitä saatiin myös idea viestostehtävään. Lapset pääsivät suunnittelemaan ja toteuttamaan veistoksen kierrätysmateriaaleista. Lapsilla oli paljon ideoita ja hurjasti mielikuvitusta, kun he lähtivät toteuttamaan omaa veistostaan. Itse aiheiden keksiminen oli lapsista hurjan hauskaa; kiikarit, paloasema, paloauto, raketti, torni ja nosturi. Aiheet saattoivat muuttua työskentelyn edetessä ja lapset silmät loistaen kertoivat mitä he aikoivat tehdä. 

Käytettävissä oleva materiaalit aiheuttivat riemastusta; vessapaperirullat, pahvit, paperit, tapetit, pillit, korkit ja kananmunakennot. Yhdessä arvuuteltiin mitä materiaalit olivat olleet ja niitä pyöriteltiin käsissä. Taiteen tekemisessä käsien työ on aistimusten ja tuntemusten etsimistä ja löytämistä materiaalien avulla. Erilaisten materiaalien käytön avulla materiaalintuntemus ja aistiherkkyys kehittyvät ja lapsen kokemusmaailma rikastuu. (Karppinen & Salovaara, 2001, 54)

Rakentelu oli lapsista hauskaa. Jo pelkkä tavaroiden järjestely ja liiman levittäminen tuotti valtavasti iloa. Lapset tekivät kekseliäitä ratkaisuja materiaaleista ja saivat aikaan upeita veistoksia. Valmiit teokset maalattiin ja lapsista otettiin valokuvat, kun he esittelivät teoksiaan. Lapset pääsivät kertomaan mitä materiaaleja veistoksessa käytti ja mitä veistos esitti. Kuvat ja sadutukset laitettiin esiin kaikkien ihasteltaviksi. 

Lähde: Karppinen, Seija & Salovaara, Hannu. Käden taidot –taaperoiden tilkut, puupalikat,romut ja aarteet. Teoksessa: Karppinen Seija, Puurula, Arja, Ruokonen Inkeri: Elämysten alkupoluilla; lähtökohtia alle 3-vuotiaiden taidekasvatukseen.