Gesterby: Voihan ihana ötökkä!

Pitkin syksyä vähitellen Tikankolon tiimi aloitteli pienryhmätyöskentelyä lasten kanssa. Emme pitäneet kiirettä isomman projektin kanssa, sillä tutustumiseen ja lasten kuuntelemiseen haluttiin varata aikaa.

Luonto- ja metsäretket olivat olleet kuitenkin pinnalla heti päiväkodin avauduttua elokuussa. Lapset innostuivat metsäretkillä mustikoista, sienistä ja muista luonnon ihmeistä. Huumorilla muistelen erästä metsäretkeä, kun olin piilottanut lapsille erään viestin metsän eläimiltä. Eipä se lapsia kovin jaksanut kiinnostaa, vaan jäätiin mustikoita syömään.

Myös pienet metsän asukkaat alkoivat kiinnostamaan lapsia. Päiväkodin pihalla osa Tikankolon lapsista hurmaantui hämähäkeistä. Niistä, jotka ovat usein meille aikuisille vastenmielisiä. Ajattelinkin tuolloin, mistä aikuiset ylipäätänsä oppivat pelkäämään ja vieroksumaan hämähäkkejä, hyönteisiä ja muita ötököitä. Ja siirrämmekö me tätä asennetta huomaamattamme myös lapsiin?

 Lapset pitivät hämähäkkejä päiväkodin pihalla kuin lemmikkeinään - pitivät kädessä ja höpöttelivät niille. Tämä oli minusta mahtavaa, sillä nykyään tuntuu siltä, että lasten ja nuorten suhde luontoon voi olla vieraantunut. Vähitellen ötökät ajautuivat pienryhmätyöskentelyn aiheeksi ja lasten työskentelyä piti yllä kaikki Tikankolon aikuiset eli minun lisäkseni Kaarina, Anja ja Riikka.

Lapset keräsivät metsästä kiviä ja niistä syntyi lasten omia ötököitä. Pienryhmissä lapsia keksivät omia satuja ötököistä. Lisäksi lapset pelasivat ötökkäaiheisia pelejä.

Kun ötökät olivat heränneet henkiin ne tarvitsivat oman kodin.  Majat syntyivät ilmapalloista, sanomalehdistä, liisteristä ja väreistä. Erityisesti työskentely liisterin kanssa oli monelle lapselle jännittävä aistikokemus. Liisteri omissa käsissä synnytti lapsissa iloa kuin myös hämmennystä. Majan rakentaminen oli tärkeää ryhmätyötä.

Majan rakentamisen jälkeen lapset pitivät huolta ötököiden ruokapuolesta. "Mitäköhän ne söisi?" Nämä ötökät söivät mm. hedelmiä, leipää ja värikkäitä keksejä. Lapset muotoilivat ruokaa taikataikinasta ja maalamisen jälkeen ne lakattiin ohennetulla liimalla.

Tyytyväisiä ötököitä! Myös talvi saapui ötököiden yhteisöön.

Tutustuimme Kirsi Kunnaksen "Hämähäkkitalo" loruun ja esitin lapsille sen varjoteatterina. Pienryhmissä lapset keksivät jatkoa lorun ensimmäiselle säkeistölle. Lasten omien satujen hahmot kuvitettiin varjoteatterinukeiksi.

Terhi Hyvärinen (S2- suomi toisena kielenä opettaja) liittyi marraskuussa viikoittain ohjaamaan kanssamme pienryhmätyöskentelyä. Saimme häneltä hyviä vinkkejä!

Lasten sadut:
Satujen alkuloru (muokattu Kirsi Kunnaksen lorusta Hämähäkkitalo)

Kaksi hämähäkkiä,

valtasi talon,

ja äkkiä

oli talon nurkat,

täynnä häkkiä

Kuorma-auton kuljettaja yksisarvinen

 

Tuli kuorma-auto. Kuorma-auton kuljettaja heitti hiekkaa seitin päälle. Hämähäkit suuttui ja pelästytti kuljettajan. Kuljettaja juoksi metsään. Se pyysi yksisarvista apuun. Yksisarvinen heitti hämähäkit seinään. Yksisarvinen ja kuljettaja menivät taloon. Yksisarvisesta ja kuljettajasta tuli ystäviä. Joulupukki toi lahjoja. 

 Timantti

Tuli vihainen karhu. Se repi verkon pois. Karhu söi hämähäkit. Ninja tuli apuun. Se vei karhun metsään. Karhua alkoi harmittamaan ja se sylkäisi hämähäkit pois. Hämähäkit tekivät uuden verkon metsään. Hämähäkeistä ja karhusta tuli kavereita. 

Hämähäkki

  Joulukärpäset tuli ja pisti hämähäkkejä. Ihminen tuli katsomaan pipiä. Noita korjas sen pipin. Sit se noita voi lähtee vaan kotiin. Se lentää sen luudalla. Noi hämähäkit meni myös kotiin. Verkko on kodis sisällä. 

Afrikan yö

 Tuli joulupukki ja se toi lahjoja. Se anto lahjoja hämähäkeille. Hämähäkit meni pois. Ne avas lahjat. Oli hämähäkkivauvat ja yks nukke. Ne menee nukkumaan. On yö. Oli lamppu rikki.

Yleisesti ottaen ajattelen, että varjoteatteri sopi hyvin tämän ikäisille lapsille. Parille 3-vuotiaalle lapselle tämä vaati ehkä liikaa keskittymistä, mutta muuten kaikki meni hyvin - kun otti itsekin rennosti.

Kokemukseni mukaan tämä sopi hyvin myös lapsille, jotka opettelevat suomenkieltä. Jo sadutusvaiheessa kannattaa piirtää jokainen sadun vaihe lapsille, että kaikki pysyisivät mukana. Kun satu on lasten keksimä, kaikilla lapsilla on suurempi halu oppia ja into toteuttaa esitys alusta loppuun asti. 

Toisinaan pohdin, että vaikka varjoteatteri on turvallinen tapa esiintyä, eniten äänessä olivat silti ulospäinsuuntautuneimmat lapset. Mutta toisaalta jokainen lapsi esiintyi niinkuin se hänelle parhaiten sopi. Äänetön ja pieni ele kankaan takana, voi olla jollekin lapselle suuri - sitä yhtään väheksymättä. Lapset tekivät esitykset yhdessä ja komppasivat toisiaan, jos oikeaa sanaa ei löytynytkään.

Huomasin myös varjoteatterileikin aikana, että aikuisen tulee olla avoin ja antaa tilaa lasten spontaaneille tempauksille. Vuorosanoja ei opetella otsa rypyssä. Tämä leikki oli raikasta ja hauskaa!

Kaikista Gesterbyn päiväkodin ryhmistä osa lapsista pääsivät maalaamaan yhteistä joulumetsää. Hyvää joulun odotusta!