Avaruustunnelmia Masalan päiväkodissa

Tunneplaneetat

Lapset saavat aamuisin kertoa millä tuulella ovat

Keväällä olemme tehneet lasten kanssa avaruusmatkoja eri tunneplaneetoille. Olemme tutustuneet iloon, suruun, kiukkuun ja ystävyyteen erilaisten draamaharjoitusten ja taidetehtävien kautta. 

Olemme muun muassa tehneet lohdutuskavereita, rakkausrobotteja sekä pohtineet taidekuvien avulla iloisia ja surullisia kuvia, sekä sitä, millainen on iloinen ja vihainen sää. Tunteiden pohdinta taidetehtävien kautta avaa väyliä tunnetaitojen kehittymiseen ja omien tunteiden tunnistamiseen.

Mikä sinun mielestäsi on iloinen kuva, entä surullinen?

Vihaisia sääkuvia kuivapastelleilla

Lohdutuskavereita jäljennöspiirroksina

Tunneplaneetoille matkustaminen poiki myös teeman ryhmän kevätnäyttelyyn, joka järjestettiin Masalan kirjastossa. Juhlallisissa avajaisissa lapset pääsivät ylpeinä esittelemään omia töitään vahemmilleen ja saatiinpa näyttelyyn vielä viimeinen teos maalattua yhteistyössä vanhempien kanssa. 

 

Avaruusraketit

Avaruusmönkijät

 

Näyttely Masalan kirjastossa

 

Avaruusolioiden tanssi, sapluuna tekniikalla toteutettuna

Kysyimme lapsilta mitä taide on:

”jos on oikein hienoja tehny”

”se on semmonen tauluteos”

”taikuri”

”kun maalataan”

”teos”

”kone”

”piirtää”

”hieno”

”maalaa”

”se on esitelmä, joka on askarreltu”

”tyttö”

Gesterby: kuvismatikkaa, talvea ja värejä!

Tammikuussa rikastimme lasten kanssa Tikankolon oppimisympäristöä.

Kävin lasten kanssa läpi pienryhmissä geometrian käsitteitä neliö, ympyrä ja kolmio. Lapset leikkasivat muotoja itse valitsemistaan väripapereista - tämä oli hyvää harjoittelua saksien leikkaamisen suhteen. Tämä tehtävä sai kipinän myös havainnoistani, kuinka lapset tarvitsivat harjoitusta saksille leikkaamisessa.

 Peruskuvioita oli helpompi leikata ja lasten mielikuvitus heräsi rakentamaan kuvioista erilaisia rakennuksia, aluksia - ja kaikkea mitä mieleen tuli. Eräs poika keksi rakentamaan muodoista "juna-aseman". Miten hienoa luovuutta! Geometristen muotojen maailmassa tutkimme yhdessä mm. Kandinskyn ja Miron kuvia.

Tämä tehtävä osoittautui monipuoliseksi, sillä työskentelyn ohella juttelimme käsitteistä "päällä, alla, takana ja vieressä".


Taustapaperi oli myös hyvä ratkaisu. Kun lapset kirjoittivat nimeään, tuttu lyijykynä ei näkynytkään paperilla. Tämä havainnon myötä pohdimme yhdessä muita ratkaisuja.

Suomenkieltä harjoitteleville lapsille tässä työskentelyssä tuli paljon hyvää sisältöä: kuviot, värit sekä paikkojen käsitteet.

Eri värisiä geometrisiä muotoja on laminoitu ja kiinnitetty 

sinitarralla Tikankolon seinälle. Lapset voivat

rakentaa niistä päivittäin erilaisia sommitelmia.

Näin kertaamme jatkuvasti tämän kuvataideleikin käsitteitä.

Viimein tuli lunta! Lapset pääsivät maalaamaan tuttujen ja vieraampien kavereiden kanssa yhteismaalauksia. Ensin juttelimme, mitä talvella on kiva tehdä ja sitten siirryttiin maalaamaan.

Ohjaan taidepedagogityöni ohella vauvoille ja taaperoille värikylpyhetkiä, joissa pienet maalaavat aina suurelle paperille, joka on levitetty lattialle. Käytän paljon taidepedagogin työssäni samaa metodia. Isommat lapset juttelevat luontevasti toisilleen tekemisen yhteydessä, jatkavat toistensa kädenjälkeä ja saavat yhteisiä oivalluksia ja onnistumisenkokemuksia.

Yhteismaalaukset ovatkin usein lasten keskinäistä sosiaalista taideleikkiä. Yhteismaalaamisen ja piirtämisen tavoitteena on myös rikastuttaa ja kehittää lasten suomenkieltä. Puhuminen on luontevampaa, kun kaverit tekevät samaa hommaa. Se ei jännitä samalla tavalla, kun kynä tai sivellin luo samalla jotain uutta paperille ja ilmapiiri on rento.

Tammikuussa järjestimme perheillan, jossa perheet saivat tulla pelaamaan erilaisia pelejä ja osallistumaan yhteisteoksen toteuttamiseen. Syksystä lähtien lasten vanhemmat ovat tuoneet eri värisiä korkkeja yhteiseen keräykseen. Suuri kiitos vanhemmille! Näistä korkeista syntyikin kierrätystaidemobile päiväkodin aulaan.

Perheillan jälkeen jatkoimme mobilen tekemistä päiväkodin arjessa. Lapset itse hakkasivat vasaralla ja naulalla reiän korkkiin, jonka läpi pujotettiin rautalankaa, lisää korkkeja ja pillinpätkiä. Oli ilo antaa lapsille vastuuta. "Ne olikin noin taitavia!" Suurin osa lapsista otti ohjeistamisen jälkeen näppärästi vasaran käteen ja alkoi hakkaamaan innoissaan reikiä korkkeihin. Saimme polkupyörän vanteen osaksi teosta päiväkodin eskariopelta - kiitos! Nimesimme työskentelyn ohella korkkien värejä ja lajittelimme niitä värien mukaan.

Joillekin suomenkieltä harjoitteleville lapsille värien muistaminen on kaivannut konkreettista kertaamista. Tein tästä syystä lapsille värieläimet Tikankolon seinille. Tämä tuottikin hienosti tulosta! Huomasin, että oppimisympäristön rikastaminen kannattaa, sillä lapset imevät jatkuvasti vaikutteita - myös tiedostamattaan.

Tunteita ja tuntemuksia Neidonkalliossa

Olemme harjoitelleet lasten kanssa kertomaan tunteista.  Miltä tuntuu, miten päivä on alkanut, miksi? Lapset ovat valinneet joko iloisen, surullisen tai vihaisen kasvokuvan. Sen taakse on voinut mennä kertomaan, mikä on aiheuttanut tunteen. Lopuksi lapset ovat tehneet tunnepatsaan.

Lapset pohtivat omia tunteitaan ja puhuvat niistä avoimesti. Joskus on hauskaa olla vihainen, koska kaikki pelästyvät hirveää patsasta, jolla voi olla myös karmea ääni.

Nyt olemme tilanteessa, jossa nämä tunteet eivät enää riitä. Lapsi voi asettua kahden tunnetilan väliin. Ensin hän on saattanut olla surullinen ja tullut sitten iloiseksi.

Näin voi käydä, jos ei saa aamulla katsoa televisiota tai isä ei anna aamupalaa tai ei saa pelata. Joskus harmittaa, kun pitää lähteä päiväkotiin. Kaverin kanssa yhteinen leikki, välipalakeksi tai mummon tuleva kyläreissu kääntävät mielen iloisemmaksi.

Esikoululaiset halusivat tunnekarttaansa hämmentyneen, väsyneen, hajamielisen ja tylyn.





Hämmentynyt, väsynyt, hajamielinen, tyly

Keskustelimme melko pitkään, minkälainen on hajamielinen. Esimerkiksi, jos menee janoissaan vessaan, vaikka piti mennä jääkaapille. Tai herää keskellä yötä, kun luuli aamun koittaneen.  Muutama lapsi ei löytänyt itsestään tällaista piirrettä, mutta muistivat isän tai äidin toimineen joskus hajamielisinä.

Olemme kuvitelleet erilaisia ominaisuuksia lattialle. Mitä meille tapahtuu, jos lattia on tulikuumaa hiekkaa, liukasta jäätä, upottavaa suota? Entäpä, jos keskellä lattiaa on jättiläismagneetti?

Siinä imussa lentävät lapset ja huonekalut. Onneksi kaverit pystyvät pelastamaan.

Yhdessä tästä selvitään

Haluan nähdä -leikissä toiveet toteutuvat. Lapsi haluaa nähdä jotakin ja  muut muuttuvat tuoksi olennoksi. Kun lapsi on nähnyt tarpeeksi, hän kiittää ja kaikki kummitukset, leijonat, tiikerit, prinsessat, dinosaurukset, kissat ja koirat muuttuvat takaisin ihmisiksi.

Leikissä on toimittava nopeasti, jos tehdään yhteinen avaruusalus, linna tai laiva. Siinä ei jäädä miettimään, kenen ehdotus on paras. Pieni kiire, yhteinen hoppu pistää vauhtia toimintaan. Upeita yhteisiä rakennelmia syntyy tuosta vaan.



Lapset luovat tarinoita näkemistään kuvista. Musiikki synnyttää liikkeen. Liike pysähtyy, kun musiikki lakkaa. Lapsista tulee patsaita. Yksi katsoo, valitsee kuvakulman, poistaa ehkä osan kuvasta ja kertoo, mitä kuvassa tapahtuu. Erilaiset ilmeet ja asennot synnyttävät tunnetiloja ja tunnelmia. Tarinoita.

Tällaisia kuulumisia Neidonkalliossa.

Entä Jänis?

Jänis elää tyytyväisenä talvimaisemassaan. Se on saanut Pipalta luistimet lainaksi ja joku on neulonut sille uuden kaulaliina. Mikäpä sen on ollessa?  Kyläilee eskarilaisten ja viskareiden kodeissa, keräilee muistoja lokikirjaansa. Koko elämä onnea täynnä.