Olemme harjoitelleet lasten kanssa kertomaan tunteista. Miltä tuntuu, miten päivä on alkanut, miksi? Lapset ovat valinneet joko iloisen, surullisen tai vihaisen kasvokuvan. Sen taakse on voinut mennä kertomaan, mikä on aiheuttanut tunteen. Lopuksi lapset ovat tehneet tunnepatsaan.
Lapset pohtivat omia tunteitaan ja puhuvat niistä avoimesti. Joskus on hauskaa olla vihainen, koska kaikki pelästyvät hirveää patsasta, jolla voi olla myös karmea ääni.
Nyt olemme tilanteessa, jossa nämä tunteet eivät enää riitä. Lapsi voi asettua kahden tunnetilan väliin. Ensin hän on saattanut olla surullinen ja tullut sitten iloiseksi.
Näin voi käydä, jos ei saa aamulla katsoa televisiota tai isä ei anna aamupalaa tai ei saa pelata. Joskus harmittaa, kun pitää lähteä päiväkotiin. Kaverin kanssa yhteinen leikki, välipalakeksi tai mummon tuleva kyläreissu kääntävät mielen iloisemmaksi.
Esikoululaiset halusivat tunnekarttaansa hämmentyneen, väsyneen, hajamielisen ja tylyn.
Hämmentynyt, väsynyt, hajamielinen, tyly
Keskustelimme melko pitkään, minkälainen on hajamielinen. Esimerkiksi, jos menee janoissaan vessaan, vaikka piti mennä jääkaapille. Tai herää keskellä yötä, kun luuli aamun koittaneen. Muutama lapsi ei löytänyt itsestään tällaista piirrettä, mutta muistivat isän tai äidin toimineen joskus hajamielisinä.
Olemme kuvitelleet erilaisia ominaisuuksia lattialle. Mitä meille tapahtuu, jos lattia on tulikuumaa hiekkaa, liukasta jäätä, upottavaa suota? Entäpä, jos keskellä lattiaa on jättiläismagneetti?
Siinä imussa lentävät lapset ja huonekalut. Onneksi kaverit pystyvät pelastamaan.
Yhdessä tästä selvitään
Haluan nähdä -leikissä toiveet toteutuvat. Lapsi haluaa nähdä jotakin ja muut muuttuvat tuoksi olennoksi. Kun lapsi on nähnyt tarpeeksi, hän kiittää ja kaikki kummitukset, leijonat, tiikerit, prinsessat, dinosaurukset, kissat ja koirat muuttuvat takaisin ihmisiksi.
Leikissä on toimittava nopeasti, jos tehdään yhteinen avaruusalus, linna tai laiva. Siinä ei jäädä miettimään, kenen ehdotus on paras. Pieni kiire, yhteinen hoppu pistää vauhtia toimintaan. Upeita yhteisiä rakennelmia syntyy tuosta vaan.
Lapset luovat tarinoita näkemistään kuvista. Musiikki synnyttää liikkeen. Liike pysähtyy, kun musiikki lakkaa. Lapsista tulee patsaita. Yksi katsoo, valitsee kuvakulman, poistaa ehkä osan kuvasta ja kertoo, mitä kuvassa tapahtuu. Erilaiset ilmeet ja asennot synnyttävät tunnetiloja ja tunnelmia. Tarinoita.
Tällaisia kuulumisia Neidonkalliossa.
Entä Jänis?
Jänis elää tyytyväisenä talvimaisemassaan. Se on saanut Pipalta luistimet lainaksi ja joku on neulonut sille uuden kaulaliina. Mikäpä sen on ollessa? Kyläilee eskarilaisten ja viskareiden kodeissa, keräilee muistoja lokikirjaansa. Koko elämä onnea täynnä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti