Gesterby: kuvismatikkaa, talvea ja värejä!

Tammikuussa rikastimme lasten kanssa Tikankolon oppimisympäristöä.

Kävin lasten kanssa läpi pienryhmissä geometrian käsitteitä neliö, ympyrä ja kolmio. Lapset leikkasivat muotoja itse valitsemistaan väripapereista - tämä oli hyvää harjoittelua saksien leikkaamisen suhteen. Tämä tehtävä sai kipinän myös havainnoistani, kuinka lapset tarvitsivat harjoitusta saksille leikkaamisessa.

 Peruskuvioita oli helpompi leikata ja lasten mielikuvitus heräsi rakentamaan kuvioista erilaisia rakennuksia, aluksia - ja kaikkea mitä mieleen tuli. Eräs poika keksi rakentamaan muodoista "juna-aseman". Miten hienoa luovuutta! Geometristen muotojen maailmassa tutkimme yhdessä mm. Kandinskyn ja Miron kuvia.

Tämä tehtävä osoittautui monipuoliseksi, sillä työskentelyn ohella juttelimme käsitteistä "päällä, alla, takana ja vieressä".


Taustapaperi oli myös hyvä ratkaisu. Kun lapset kirjoittivat nimeään, tuttu lyijykynä ei näkynytkään paperilla. Tämä havainnon myötä pohdimme yhdessä muita ratkaisuja.

Suomenkieltä harjoitteleville lapsille tässä työskentelyssä tuli paljon hyvää sisältöä: kuviot, värit sekä paikkojen käsitteet.

Eri värisiä geometrisiä muotoja on laminoitu ja kiinnitetty 

sinitarralla Tikankolon seinälle. Lapset voivat

rakentaa niistä päivittäin erilaisia sommitelmia.

Näin kertaamme jatkuvasti tämän kuvataideleikin käsitteitä.

Viimein tuli lunta! Lapset pääsivät maalaamaan tuttujen ja vieraampien kavereiden kanssa yhteismaalauksia. Ensin juttelimme, mitä talvella on kiva tehdä ja sitten siirryttiin maalaamaan.

Ohjaan taidepedagogityöni ohella vauvoille ja taaperoille värikylpyhetkiä, joissa pienet maalaavat aina suurelle paperille, joka on levitetty lattialle. Käytän paljon taidepedagogin työssäni samaa metodia. Isommat lapset juttelevat luontevasti toisilleen tekemisen yhteydessä, jatkavat toistensa kädenjälkeä ja saavat yhteisiä oivalluksia ja onnistumisenkokemuksia.

Yhteismaalaukset ovatkin usein lasten keskinäistä sosiaalista taideleikkiä. Yhteismaalaamisen ja piirtämisen tavoitteena on myös rikastuttaa ja kehittää lasten suomenkieltä. Puhuminen on luontevampaa, kun kaverit tekevät samaa hommaa. Se ei jännitä samalla tavalla, kun kynä tai sivellin luo samalla jotain uutta paperille ja ilmapiiri on rento.

Tammikuussa järjestimme perheillan, jossa perheet saivat tulla pelaamaan erilaisia pelejä ja osallistumaan yhteisteoksen toteuttamiseen. Syksystä lähtien lasten vanhemmat ovat tuoneet eri värisiä korkkeja yhteiseen keräykseen. Suuri kiitos vanhemmille! Näistä korkeista syntyikin kierrätystaidemobile päiväkodin aulaan.

Perheillan jälkeen jatkoimme mobilen tekemistä päiväkodin arjessa. Lapset itse hakkasivat vasaralla ja naulalla reiän korkkiin, jonka läpi pujotettiin rautalankaa, lisää korkkeja ja pillinpätkiä. Oli ilo antaa lapsille vastuuta. "Ne olikin noin taitavia!" Suurin osa lapsista otti ohjeistamisen jälkeen näppärästi vasaran käteen ja alkoi hakkaamaan innoissaan reikiä korkkeihin. Saimme polkupyörän vanteen osaksi teosta päiväkodin eskariopelta - kiitos! Nimesimme työskentelyn ohella korkkien värejä ja lajittelimme niitä värien mukaan.

Joillekin suomenkieltä harjoitteleville lapsille värien muistaminen on kaivannut konkreettista kertaamista. Tein tästä syystä lapsille värieläimet Tikankolon seinille. Tämä tuottikin hienosti tulosta! Huomasin, että oppimisympäristön rikastaminen kannattaa, sillä lapset imevät jatkuvasti vaikutteita - myös tiedostamattaan.

Tunteita ja tuntemuksia Neidonkalliossa

Olemme harjoitelleet lasten kanssa kertomaan tunteista.  Miltä tuntuu, miten päivä on alkanut, miksi? Lapset ovat valinneet joko iloisen, surullisen tai vihaisen kasvokuvan. Sen taakse on voinut mennä kertomaan, mikä on aiheuttanut tunteen. Lopuksi lapset ovat tehneet tunnepatsaan.

Lapset pohtivat omia tunteitaan ja puhuvat niistä avoimesti. Joskus on hauskaa olla vihainen, koska kaikki pelästyvät hirveää patsasta, jolla voi olla myös karmea ääni.

Nyt olemme tilanteessa, jossa nämä tunteet eivät enää riitä. Lapsi voi asettua kahden tunnetilan väliin. Ensin hän on saattanut olla surullinen ja tullut sitten iloiseksi.

Näin voi käydä, jos ei saa aamulla katsoa televisiota tai isä ei anna aamupalaa tai ei saa pelata. Joskus harmittaa, kun pitää lähteä päiväkotiin. Kaverin kanssa yhteinen leikki, välipalakeksi tai mummon tuleva kyläreissu kääntävät mielen iloisemmaksi.

Esikoululaiset halusivat tunnekarttaansa hämmentyneen, väsyneen, hajamielisen ja tylyn.





Hämmentynyt, väsynyt, hajamielinen, tyly

Keskustelimme melko pitkään, minkälainen on hajamielinen. Esimerkiksi, jos menee janoissaan vessaan, vaikka piti mennä jääkaapille. Tai herää keskellä yötä, kun luuli aamun koittaneen.  Muutama lapsi ei löytänyt itsestään tällaista piirrettä, mutta muistivat isän tai äidin toimineen joskus hajamielisinä.

Olemme kuvitelleet erilaisia ominaisuuksia lattialle. Mitä meille tapahtuu, jos lattia on tulikuumaa hiekkaa, liukasta jäätä, upottavaa suota? Entäpä, jos keskellä lattiaa on jättiläismagneetti?

Siinä imussa lentävät lapset ja huonekalut. Onneksi kaverit pystyvät pelastamaan.

Yhdessä tästä selvitään

Haluan nähdä -leikissä toiveet toteutuvat. Lapsi haluaa nähdä jotakin ja  muut muuttuvat tuoksi olennoksi. Kun lapsi on nähnyt tarpeeksi, hän kiittää ja kaikki kummitukset, leijonat, tiikerit, prinsessat, dinosaurukset, kissat ja koirat muuttuvat takaisin ihmisiksi.

Leikissä on toimittava nopeasti, jos tehdään yhteinen avaruusalus, linna tai laiva. Siinä ei jäädä miettimään, kenen ehdotus on paras. Pieni kiire, yhteinen hoppu pistää vauhtia toimintaan. Upeita yhteisiä rakennelmia syntyy tuosta vaan.



Lapset luovat tarinoita näkemistään kuvista. Musiikki synnyttää liikkeen. Liike pysähtyy, kun musiikki lakkaa. Lapsista tulee patsaita. Yksi katsoo, valitsee kuvakulman, poistaa ehkä osan kuvasta ja kertoo, mitä kuvassa tapahtuu. Erilaiset ilmeet ja asennot synnyttävät tunnetiloja ja tunnelmia. Tarinoita.

Tällaisia kuulumisia Neidonkalliossa.

Entä Jänis?

Jänis elää tyytyväisenä talvimaisemassaan. Se on saanut Pipalta luistimet lainaksi ja joku on neulonut sille uuden kaulaliina. Mikäpä sen on ollessa?  Kyläilee eskarilaisten ja viskareiden kodeissa, keräilee muistoja lokikirjaansa. Koko elämä onnea täynnä.



                   

                           

Jäätä, lunta ja väriä Haapajärvellä

Onko lumi aina valkoista? Entä jää? Näitä asioita olemme tutkineet Haapajärvellä eskareiden ja 4-5 -vuotiaiden kanssa.

Eskarilaisten kanssa ihmettelimme Suomen Kultakauden maalauksista sekä pihalta otetuista valokuvista onko lumi aina valkoista. Päädyimme tulokseen, että lumessakin on paljon sävyjä. Valot ja varjot, sekä aurinko ja taivas voivat värjätä lunta. Ja taivaskaan ei ole aina sininen! Teimme ihmettelyn ja tutkiskelun jälkeen talviset maisemamaalaukset.

Teimme myös eskarilaisten kanssa talvisen järviretken Veikkolan ja Vuorenmäen koulujen kummiluokkien kanssa. Järven rannalla laskimme mäkeä, lauloimme, teimme draamaleikkejä, pohdiskelimme arvoituksia ja rakensimme tunneveistoksia.

Tunneveistosten aiheeksi jokainen pienryhmä valitsi jonkin tunnekortin tunteen.

Lennokkaan iloinen veistos syntymässä.

Iloinen käärme.

4-5-vuotiaiden ryhmän kanssa jäädytimme maitopurkkeihin Frozen-paloja. Purkkeihin tuli silkkipaperia ja vettä. Koska ilman lämpötila vaihteli niin paljon, purkit olivat jäädytyksessä pitkään. Koska ne olivat sulaneet ja jäätyneet moneen otteeseen, niihin oli muodostunut hienoja ja outoja kuplia ja muotoja. Jokainen lapsi sai valokuvata oman jääkimpaleensa ja harjoitella samalla järjestelmäkameran käyttöä.

Talven taidetta masalan päiväkodissa

Tammikuussa olemme ottaneet ilon irti talvesta. Lapset pääsivät kokeilemaan värien sekoittamista purkkeihin, jotka laitettiin ulos jäätymään. Jäätyneet värijääkuutiot tulivat lapsien ulkoleikkeihin mukaan ja lapset rakensivat niistä torneja ja linnoja.

Viikottaisissa taidetyöpajoissa tutustuimme revontuliin ja tuliketun legendaan. Levitimme sormilla kuivapastelliliitua paperille ja väreistä muodostui revontulten kaaria. Lisäksi kuplamuovista painamalla maalasimme hauskoja lumiukkoja. Talviaiheiset laulut ovat olleet aamupiirissä ilostuttamassa ja lapset pääsivät esittämään yhden harjoittelemistaan kappaleista kuukauden lava on vapaa –perjantaipiristykseen.

Haapajärven yhteistyö Tammikartanon vanhainkodin kanssa

Syyskaudella Haapajärven eskarit olivat mukana "Yhdessä kerrottua" -projektissa, johon kuului kuusi yhteistä taidepajaa Tammikartanon hoitokodin asukkaiden kanssa. Lisäksi pakettiin kuului myös osallistava esitys  "Ystäviä ja matkamuistoja", joka katsottiin yhdessä ikäihmisten kanssa.

Teemoina yhteisissä hetkissä olivat tarinankerronta, teatteri, draama, kuvan tekeminen, muovailu ja elävä musiikki. Taiteen keinoin luotiin tarinoiden pohjalta näytelmiä, tehtiin omia lauluja, piirrettiin, leikittiin ja muisteltiin yhdessä. Taidepajakokonaisuuden on suunnitellut Yhdessä kerrottua -työryhmä, joka koostuu musiikin, teatterin, kuvataiteen ja taidekasvatuksen ammattilaisista. Tärkeässä osassa oli eri ikäpolvien kohtaaminen, yhdessä tekeminen ja mukava yhdessäolo.

Koska kaikki eskarit halusivat mukaan projektiin, mentiin Tammikartanoon kahdessa ryhmässä vuorotellen. Ensimmäisellä kokoontumiskerralla teemana olivat "Aistit ja arvoitukset". Tässä taidepajassa selvitettiin tarinamuotoinen mysteeri aistien avulla. Tarina johdatteli lapset ja ikäihmiset jännittävälle matkalle, jossa tyttö etsi tätiään vihjeiden perusteella. Tarinassa pääsi eteenpäin tunnustelemalla, haistamalla, kuulemalla, katsomalla ja maistamalla. Mieluisinta tässä taidepajassa oli lasten mukaan arvaaminen.

Toisella kokoontumiskerralla aiheena oli "Väritettyjä tarinoita". Taidepajassa ikäihmiset ja lapset  tutustuivat paremmin toisiinsa kätellessään  ja pareittain toinen toistensa käsiä piirtäessä. Piirroksista luotiin omat hahmot ja ympäristöt. Lopulta kun pareittain piirretyt kuvat yhdistettiin, ne rakensivat  maailman tarinalle, joka kerrottiin yhdessä. Mukavaa tässä pajassa oli kohtaaminen ja koskettaminen.

Kolmannella kerralla tehtiin "Teatteria tarinoista". Ihmettelimme ja tutkimme yhdessä vanhoja esineitä. Niiden pohjalta teimme tarinan ja lopuksi tarinasta esityksen. Osallistujat olivat vuorotellen yleisöä tai näyttelijöitä. Tässä pajassa oli mukavaa esittää oma tarina muulle ryhmälle. Rytmisoittimet toivat näytökseen lisää tunnelmaa ja eloa.

Neljännen kerran teemana oli "Luonnonmateriaaleilla muovailua". Tässä pajassa rakennettiin luonnonmateriaaleista saaria. Valmiit saaret koottiin suureksi saaristoksi. Tammenterhoista tehtiin saarille asukkaita, kaarnasta veneitä ja saarien välille siltoja ja kivihyppelyreittejä. Saaristosta kerättiin lopuksi saaritarinoita. Mukavaa pajassa oli luonnonmateriaalien hypistely, luontomuistot, oman saaren kokoaminen ja saaristolla leikkiminen. 

Viidennen kerran nimi oli "Laulettuja tarinoita". Taidepajassa pohdittiin ystävyyttä ja toiveita ja keksittiin niiden pohjalta sanat omalle laululle. Mukavaa oli laulaa laulu yhdessä ja taltioida se äänittämällä. Laulua laulettiin sen jälkeen niin bussipysäkillä kuin päiväkodillakin.

Kuudennella ja viimeisellä taidepajakerralla Tammikartanon asiakkaat tulivat Haapajärvelle vieraaksemme. Teemana olivat "Juhlat ja naamiot". Tässä pajassa koristeltiin puolinaamio ja vietettiin naamiaisjuhlat. Tarjosimme myös vieraillemme pullakahvit. Pajassa oli mukavaa eläytyä naamioihin, muistella yhdessä juhlatapoja ja mieleenpainuneita juhlamuistoja.

Lopuksi tanssimme Olavi Virran tahdissa naamiot päässä.

Joulukuun 16. päivä kokoonnuimme vielä kerran Tammikartanolle katsomaan ja osallistumaan esitykseen "Ystäviä ja matkamuistoja". Esitys oli seikkailutarina Helena-tytöstä, joka matkustaa kaukomaille salaperäisen kirjeen houkuttelemana. Matkallaan Helena tapaa Mutrusuu-kuninkaan ja Hymykakun sekä saa kyydin avaruusalukselta. Musiikkipitoinen ja yleisöä osallistava esitys on koottu Yhdessä kerrottua -taidepajoissa ikäihmisten ja lasten kertomista tarinoista syksyllä 2015.

Kaiken kaikkiaan yhteistyö Tammikartanon hoitokodin kanssa oli erittäin onnistunut. Lapset lähtivät aina intoa puhkuen taidepajoihin ja odottivat tapaavansa uusia iäkkäitä ystäviään. "Ne tykkää meistä niin kauheasti", yksi tyttö kommentoi hoitokodin asiakkaita. Nähdäkseni projekti vahvisti kaikkien osallistujien itsetuntoa ja laajensi kokemusmaailmaa. Lapset pääsivät projektin myötä kosketuksiin omia isovanhempiaan vanhempaan ikäpolveen ja kulttuuriperintöön. Lisäksi lapset silminnähden nauttivat ikäihmisiltä saamastaan erityishuomiosta. 

Joulun odotusta Haapajärvellä

Haapajärven päiväkodilla eskarit ovat joulukuussa auttaneet joulutonttua siistiytymään joulua varten. Eskaripäivinä jokainen lapsi sai vuorollaan leikata tontun partaa. Vuorossa olevan lapsen nimi löytyi taikarasiasta, joka heräteltiin laululla: "Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen, taas tonttujooga alkaa uudelleen."

Parran toisella puolella oli aina runonpätkä ja vinkki mitä väriä oli etsittävä. Eskarihuoneeseen oli piilotettu väritäplä, jonka mukana oli eläintarra ja uusi tonttujoogaliike. Tonttujoogassa opeteltiin erilaisia asentoja, joiden avulla joko harjoiteltiin tasapainoa, vahvistettiin lihaksia tai venyteltiin. Tavoitteena oli etsiä sisäistä joulurauhaa ja toisaalta jumpata kaikki hyvään joulukuntoon!

Joulutontun pitkä parta.

Parran takaosan riimit ja värit. Esimerkiksi: "Kun tässä harjoittelet vielä tovin, taitosi kehittyvät kovin."

Lopuksi tonttu oli juhlakunnossa, treenattuna ja parta siistittynä.

Valojen ja varjojen tanssia Masalan päiväkodissa

Talvihämärän tullessa olemme Masalan päiväkodissa tutustuneet valon ja varjojen leikkiin. Lapset pääsivät kokeilemaan valopiirrosta. Käytimme jouluvalosarjoja, taskulamppuja ja pieniä ledivaloja piirtämisessä. Lapsista oli jännittävää astua pimeään huoneeseen, mutta voi sitä riemua, kun he pääsivät piirtämään eri värisillä valoilla kameran edessä! Valot tekivät tarkkoja kuvioita; sydämiä, ympyröitä ja välillä valot yltyivät villiin pyörremyrskyyn. Valojen tanssi oli lapsista hurjan hauskaa, ja vielä ihmeellisempää oli katsella kameran ruutuun ilmestyviä valokuvia.

 

Tutustuimme lasten kanssa talven korvalla myös varjoteatteriin. Tutkimme suurta hirviökirjaa, josta katselimme hirviöiden kuvia. Hirviöt olivat lasten mielestä aika hassun näköisiä isoine korvineen ja hullunkurisine nenineen. Lapset pääsivät suunnittelemaan ja piirtämään itse keksimänsä hirviön. Lapsilta tuli työskentelyn lomassa hienoja tarinoita omasta hirviöstä. Hirviöt olivat lasten leikeissä mukana ja pahvilaatikosta valmistetussa varjoteatterissa lapset pääsivät esittämään hirviöllään esityksiä. Hirviöt osasivat esittää hienoja kuperkeikkoja, hyppy ja lentotemppuja. Lopulta hirviöistä tehtiin näyttely seinälle ja jouluksi hirviöt pääsivät koteihin mukaan.