JÄNIS KÄY KYLÄSSÄ JA KERÄÄ MUISTOJA LIPASTOON

Jänis on kotiutunut Neidonkallioon hyvin. Se on laajentanut reviiriään vierailemalla lasten kodeissa. Jäniksellä on oma kirja, Jänis kylässä, johon perheet kirjoittavat kokemuksistaan Jäniksen kanssa. Valokuvat kertovat hauskoista, jännittävistäkin vierailuista.

Pitkäkorva odottelee malttamattomana uusia kyläreissuja.

Jänis on saanut  muistoja lipastoonsa:
                                                                        

Jänis ihmetteli, miksi Viljamin suusta tuli vaahtoa, niinpä sille opetettiin hampaiden pesua. Jänis sai oman hammasharjan ja -tahnan.

Elsa teki Jänikselle korun.

Päiväkodin johtaja, Kirsi, antoi Jänikselle Aleksis Kiven näytelmiä pienoispainoksena.










Lipastoon kertyy tarinoita ja muistoja tästä vuodesta. Lapset voivat tutkia niitä, muistella hauskoja hetkiä. Vielä on monta laatikkoa täyttämättä. Seikkailu jatkuu.

JÄNIKSEN MATKA LUO TARINOITA, ÄÄNIMAISEMA SYNNYTTÄÄ TUNNELMIA

Neidonkallion päiväkodissa on kuljettu Jäniksen jäljissä ympäri maailmaa. Lapset tietävät, että Jänis on lähtöisin Metsästä, Tanskasta, Suklaamaasta, Tallinnasta tai ihan mistä vaan jännittävästä paikasta.

Tässä Jänis seikkailee Tallinnan kujilla aamun valjetessa. Yöllä taivas oli punainen, tunnelma jännittävä.

Lapset tekevät äänimaisemaa Jäniksen seikkailuille, kertovat, mitä tapahtuu seuraavaksi.
Ääniä voi tehdä soittimilla, kattiloilla, vispilöillä, paperilla, ihan millä vaan. Oma ääni ja onomatopoeettinen keskustelu (= siansaksa) naurattavat ja harjoittavat ääntä sekä äänteitä, rikastuttavat ilmaisua.

Kierrätysmateriaaleista kivaa Masalan päiväkodissa

Masalan päiväkodissa vietettiin syyskyyssa kierrätysviikkoa ja siitä saatiin myös idea viestostehtävään. Lapset pääsivät suunnittelemaan ja toteuttamaan veistoksen kierrätysmateriaaleista. Lapsilla oli paljon ideoita ja hurjasti mielikuvitusta, kun he lähtivät toteuttamaan omaa veistostaan. Itse aiheiden keksiminen oli lapsista hurjan hauskaa; kiikarit, paloasema, paloauto, raketti, torni ja nosturi. Aiheet saattoivat muuttua työskentelyn edetessä ja lapset silmät loistaen kertoivat mitä he aikoivat tehdä. 

Käytettävissä oleva materiaalit aiheuttivat riemastusta; vessapaperirullat, pahvit, paperit, tapetit, pillit, korkit ja kananmunakennot. Yhdessä arvuuteltiin mitä materiaalit olivat olleet ja niitä pyöriteltiin käsissä. Taiteen tekemisessä käsien työ on aistimusten ja tuntemusten etsimistä ja löytämistä materiaalien avulla. Erilaisten materiaalien käytön avulla materiaalintuntemus ja aistiherkkyys kehittyvät ja lapsen kokemusmaailma rikastuu. (Karppinen & Salovaara, 2001, 54)

Rakentelu oli lapsista hauskaa. Jo pelkkä tavaroiden järjestely ja liiman levittäminen tuotti valtavasti iloa. Lapset tekivät kekseliäitä ratkaisuja materiaaleista ja saivat aikaan upeita veistoksia. Valmiit teokset maalattiin ja lapsista otettiin valokuvat, kun he esittelivät teoksiaan. Lapset pääsivät kertomaan mitä materiaaleja veistoksessa käytti ja mitä veistos esitti. Kuvat ja sadutukset laitettiin esiin kaikkien ihasteltaviksi. 

Lähde: Karppinen, Seija & Salovaara, Hannu. Käden taidot –taaperoiden tilkut, puupalikat,romut ja aarteet. Teoksessa: Karppinen Seija, Puurula, Arja, Ruokonen Inkeri: Elämysten alkupoluilla; lähtökohtia alle 3-vuotiaiden taidekasvatukseen.

Gesterbyn päiväkoti: syyskuun terveiset!

Voimaukkeleita, tanssijoita ja ninjoja! Lapset tekivät pieniä veistoksia. Ja mihin ihmeasentoihin oma hahmo pystyikin vääntymään! Ensin väännettiin rautalangasta "luuranko" aikuisen avustamana ja sitten lapsi muotoili foliosta massaa rungon päälle. Lopuksi hahmo kiinnitettiin puupalikkaan, jotta se pysyisi pystyssä.

Aluksi lapset olivat ihmeissään, että mitäköhän tästä oikein tulee. Lopputulos kuitenkin herätti hymyä ja innostusta.

Työpaja aloitettiin valokuvausleikillä: valokuvaaja otti leikissä kuvia minun tai lapsen erilaisista liikkeistä. Samalla arvailimme, mitä liike kuvasi. Ihmettelimme työpajan aluksi myös Giacometin veistoksia - niiden ihmeellisesti venyviä käsiä ja jalkoja.

Tarvitaan väriä! Tutkimme veistosten asentoja ja lapset maalasivat omalle hahmolle värit. Asento piirrettiin hiilellä.

Suomikerhossa käytimme hahmoja apuna ja nimesimme kehon osia. Lapset piirsivät myös omakuvan peilin avulla - missä silmät, missä suu, missä korvat yms. Hahmot seikkailivat myös värien loistossa ja opettelimme värejä. Lopuksi lapset kuvasivat hahmoja värivaloissa.

Toisessa pienryhmässä "Nallekallekerhossa" pohdimme, millaisia tunteita värit herättävät. Ensin kävimme tunteita läpi piirtäen ja sitten pohdimme niiden yhteyttä väreihin. Lapset ovat piirtäneet myös kuvia toisistaan ja maalanneet toistensa kasvoja siveltimellä näkymättömillä väreillä.

Tämän kerhon keskiössä ovat vuorovaikutustaidot. Tavoitteena on kannustaa lapsia itseilmaisuun ja leikkiin tutussa ryhmässä, joka kokoontuu yhteen kerran viikossa. Ohjaan tätä kerhoa erityislastentarhaopettaja Arja Terhon kanssa.

Metsäretkellä olimme aarrejahdissa ja etsimme metsän timatteja. Niistä syntyi yhteinen ympäristätaideteos.

Syyskuussa kaikki Gesterbyn päiväkodin lapset ja aikuiset saivat myös kokea Anna Uschanovin Aidantakainen Atlas varjoteatterielämyksen. Lumoava ja rauhallinen tunnelma sai lapset hienosti keskittymään.

Lapsille jäi erityisesti mieleen Annan loppulaulu, joka ehkä myös laukaisi pientä jännitystä. Esityksen jälkeen lapset piirsivät ja kertoivat, mikä heille jäi mieleen. Lapset kertoivat myös omia satuja esityksen innoittamana. Jatkossa saamme nähdä varjoteatteria ehkä myös Tikankolossa...

Syyskuun kuulumiset Gesterbystä