Syksy on jo pitkällä. Tuntuu myös siltä, että viime syksystä on todella pitkä aika. Olen oppinut paljon viime lukuvuodesta. Tänä syksynä oli helpompi aloittaa työt päiväkodin taidepedagogina.
Viime vuosi oli opettavainen. Nyt tiedän paremmin, mikä taidetoiminta toimii pienten lasten kanssa ja mikä ei toimi. Vaikka kokemusta on kertynyt, suuntaan silti eteenpäin. Minulle on hahmottunut paremmin ne taidekasvatuksen kehykset, minkä sisällä voin lasten kanssa kokeilla, oppia, heittäytyä ja tutkia. Näiden kehysten ymmärtäminen on tärkeää, jotta taidetoiminta tukee pienten lasten kehitystä ja ilmaisua.
Lapset ovat myös opettaneet minulle paljon. Lasten ilo, energia, ennakkoluulottomuus ovat rohkaisseet minut mm. ohjaamaan draamaa ja laulattamaan lapsia. Tämä on ollut parasta - haastaa itseään ja sallia hassuttelu (vaikka aina ei pysyisikään nuotissa).
Sain maalata päiväkotiin vihreän seinän kaikkien ryhmien iloksi. Vihreä seinä mahdollistaa seikkailun eri paikkoihin "Green screen" menetelmällä.
Pienryhmissä olemme käsitelleet aihetta "minä ja muut". Lapset sanallistivat kehon osia samalla, kun he tekivät varjoteatterinukkeja. Nuket seikkailivat lasten varjoteatteriesityksissä.
Tutustuimme myös tuntoaisteihin ja lapset saivat valokuvata asioita, mikä tuntuu pehmeältä, kovalta, painavalta yms.
Viime keväänä lapset tutustuivat onnellisuuden tunteeseen. Osa viskareista pääsivät toteuttamaan yhteismaalausta Kirkkonummen kirjaston viereiseen remonttiseinään. Lasten viime keväänä tehdyt onnellisuudesta kertovat piirustukset kiinnitettiin retkimatkalla maalaukseen. Marraskuussa lasten käsimaalaukset ja piirustukseen saavat näkyvyyttä Kirkkonummen valotaideteoksissa. Näin julistamme Suomi 100 juhlavuotta. On tärkeä tietää, mikä tekee tämän päivän lapset onnellisiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti